16.09.99

Pyöveleiden oikeus

John Pilger kertoo miksi Itä-Timorin verilöylyä ei lopeteta. Saako Itä-Timor häipyä pois silmiemme edessä?

"Pitkän yön odotimme. Indonesialaisten joukkojen mentyä ylitimme rajan salaa kuolleitten metsän halki. Kun aurinko nousi näimme ristejä..."

"Niitä oli kaikkialla, suuria valkoisia ristejä, jotka kuvastuivat taivasta vasten, ristejä askelmittain vuorenrinnettä nousten, ristejä teiden varsilla.

Tunkeuduimme tiheän pusikon läpi ja siinä ne olivat edessämme. Osa niistä oli normaaleja: ne kuuluivat sukupolvelle, joka oli saanut kuolla luonnollisesti eikä etuajassa. Kaikki tällaiset ristit oli pystytetty ennen vuotta 1975, jolloin vielä rauha vallitsi.

Uusimpien päivämäärät paljastivat kokonaisten perheiden hävittämisen ja häviämisen yhden vuoden, yhden kuukauden aikana tai vain yhden päivän aikana:

Lepää rauhassa Mendoca, Crisnmina 7.6.77... Filismina... 7.6.77... Adalino... 7.6.77... Alisa.... 7.6.77... Rosa... 7.6.77... Anita... 7.6.77...".

"Minulla oli mukanani käsinpiirrettyjä karttoja, joihin oli merkitty indonesialaisten joukkojen Santa Cruzin verilöylyn jälkeen haudattujen ruumiiden leposijoja.

Minulla ei ollut käsitystä siitä, että näin suuri osa maasta oli yhtä suurta hautausmaata polkuineen, jotka äkkiä päättyivät, peltoineen, jotka selittämättömästi olivat jääneet viljelemättä, maineen, jotka selittämättömästi oli asfaltoitu, tai kokonaisine kylineen, jotka eivät enää olleet ihmisasumuksia vaan muistonpaikkoja."

"Yksi näistä kylistä on Krasas. Sitä kutsutaan "leskien kyläksi", koska indonesialiset tappoivat siellä 287 asukasta.

Huolellisella käsialalla on eräs pastori kirjoittanut jokaisen murhatun, uhrin nimen, iän, kuolinsyyn ja päivämäärän sekä tapahtumapaikan.

Viimeisessä sarakkeessa on sen indonesialaisen pataljoonan nimi, joka on vastuussa murhasta. Minulla on tämä dokumentti ja joka kerta kun katson sitä minun on vaikea pistää se pois käsistäni, koska koen itä-timorilaisen veren valuvan sen sivuilla.

Niinkuin kaikkialla läsnäolevat ristit tämä dokumentti muistuttaa minua neljänkymmenen perheen Golgatasta."

Näin aloittaa John Pilger laajan artikkelinsa Itä-Timorista, joka on julkaistu Aftonbladetissa 10.9.1999. Hän kertoo yksityiskohtaisesti vuoden 1975 jälkeisen historian, jossa USA ja Iso-Britannia ovat tukeneet ja hyväksyneet Indonesian toimenpiteet murhaamisessa. Hän päättää artikkelinsa näin:

"Asian ydin
on siinä, että USA ja Iso-Britannia voisivat yhdessä pysäyttää indonesialaiset jos vain haluaisivat. Pyhänä päättyvässä APEC-kokouksessa Uudessa-Seelannissa presidentti Clinton voisi julistaa, että luvattu USA:n valvoma 27 miljardin punnan Indonesialle luvattu talousapupaketti, jäädytettäisiin kunnes indonesialaiset joukot ja niiden miliisit lähtevät Itä-Timorista..."

Pääministeri Blair voisi ilmoittaa kaikkien investointien, lainojen ja ennenkaikkea Jakartan asetoimitusten välittömästä jäädyttämisestä.

Vaikkakaan Britanniassa valmistettu konekivääri, jota Indonesian gestapo: Kopassus käyttää, ei vielä sentähden lakkaisi rätisemästä, niin psykologiset ja poliittiset seuraukset olisivat valtavat: Indonesian sotilasarmeija, joka jo nyt on epävarma itsestään ja asemastaan korrupteituneessa valtiossa Suharton vetäytymisen jälkeen, aloitettaisiin eristää.

Koska mitään painostusta Washingtonin Ja Lontoon kummisediltä ei näytä tulevan, sanovat indonesialaiset YK:lle ja maailmalle, että painukaa helvettiin.

YK:lle sivussa pitäminen voi merkitä maailmanjärjestön tuhoa. Kenen puoleen sitten itä-timorilaiset voivat kääntyä? Yleinen mielipide on länsimaailmassa vahvempi voima muutoksille kuin moni uskoo.

Kysymys on hyvin yksinkertainen: Voimmeko me antaa hävitä silmiemme edessä rohkean itä-timorilaisen kansan, joka on ärsyttänyt kansanmurhaajan ja uskaltanut äänestää demokratian ja vapauden puolesta.

Sallimmeko sen, jolla on valta pysäyttää tappaminen, olla passiivinen katselija, jopa meidän nimissämme?

John Pilger

10.09.99 Aftonbadet

John Pilger toi esille vuonna 1994 valmistuneessa dokumenttifilmissään "Kansakunnan kuolema" Itä-Timorin unohdetun miehityksen.

Koko artikkeli "Bödlarnas rätt" (http://www.aftonbladet.se/kultur/9909/10/jp.html) Englanninkielisen artikkelin ruotsinnoksesta suomentanut Pertti Manninen.

kuva: pertti manninen 1957 helsinki
nettisanomat.com 16.09.99. pm