|
etusivu
urheilu
tv
pääkirjoitus
kulttuuri
asunto
netti
kirjoita!
ilmoita ilmaiseksi: osta&myy
tapaamiset
säälinkki
lahjoita ruokaa
hakemisto ja aiemmat
lehdet
kuvat
tietolinkit
info |
1999/7
torstaina
syyskuun 16. päivänä 1999
Pyöveleiden oikeus
John Pilger kertoo miksi Itä-Timorin
verilöylyä ei lopeteta.
Saako Itä-Timor häipyä pois silmiemme
edessä?
"Pitkän yön odotimme. Indonesialaisten joukkojen
mentyä ylitimme rajan salaa kuolleitten metsän halki. Kun
aurinko nousi näimme ristejä..."
"Niitä
oli kaikkialla, suuria valkoisia ristejä, jotka kuvastuivat taivasta
vasten, ristejä askelmittain vuorenrinnettä nousten, ristejä
teiden varsilla. Tunkeuduimme tiheän pusikon läpi ja siinä
ne olivat edessämme. Osa niistä oli normaaleja: ne kuuluivat
sukupolvelle, joka oli saanut kuolla luonnollisesti eikä etuajassa.
Kaikki tällaiset ristit oli pystytetty ennen vuotta 1975, jolloin
vielä rauha vallitsi. Uusimpien päivämäärät
paljastivat kokonaisten perheiden hävittämisen ja häviämisen
yhden vuoden, yhden kuukauden aikana tai vain yhden päivän
aikana: Lepää rauhassa Mendoca, Crisnmina 7.6.77... Filismina...
7.6.77... Adalino... 7.6.77... Alisa.... 7.6.77... Rosa... 7.6.77...
Anita... 7.6.77...".
"Minulla oli mukanani käsinpiirrettyjä karttoja, joihin
oli merkitty indonesialaisten joukkojen Santa Cruzin verilöylyn
jälkeen haudattujen ruumiiden leposijoja. Minulla ei ollut käsitystä
siitä, että näin suuri osa maasta oli yhtä suurta
hautausmaata polkuineen, jotka äkkiä päättyivät,
peltoineen, jotka selittämättömästi olivat jääneet
viljelemättä, maineen, jotka selittämättömästi
oli asfaltoitu, tai kokonaisine kylineen, jotka eivät enää
olleet ihmisasumuksia vaan muistonpaikkoja."
"Yksi näistä kylistä on Krasas. Sitä kutsutan
"leskien kyläksi", koska indonesialiset tappoivat siellä
287 asukasta. Huolellisella käsialalla on eräs pastori kirjoittanut
jokaisen murhatun, uhrin nimen, iän, kuolinsyyn ja päivämäärän
sekä tapahtumapaikan. Viimeisessä sarakkeessa on sen indonesialaisen
pataljoonan nimi, joka on vastuussa murhasta. Minulla on tämä
dokumentti ja joka kerta kun katson sitä minun on vaikea pistää
se pois käsistäni, koska koen itä-timorilaisen veren
valuvan sen sivuilla. Niinkuin kaikkialla läsnäolevat ristit
tämä dokumentti muistuttaa minua neljänkymmenen perheen
Golgatasta."
Näin aloittaa John Pilger laajan artikkelinsa
Itä-Timorista, joka on julkaistu Aftonbladetissa 10.9.1999. Hän
kertoo yksityiskohtaisesti vuoden 1975 jälkeisen historian, jossa
USA ja Iso-Britannia ovat tukeneet ja hyväksyneet Indonesian toimenpiteet
murhaamisessa.
Hän päättää artikkelinsa näin:
"Asian ydin on siinä, että USA ja Iso-Britannia
voisivat yhdessä pysäyttää indonesialaiset jos vain
haluaisivat. Pyhänä päättyvässä APEC-kokouksessa
Uudessa-Seelannissa presidentti Clinton voisi julistaa, että luvattu
USA:n valvoma 27 miljardin punnan Indonesialle luvattu talousapupaketti,
jäädytettäisiin kunnes indonesialaiset joukot ja niiden
miliisit lähtevät Itä-Timorista..."
Pääministeri Blair voisi ilmoittaa kaikkien investointien,
lainojen ja ennenkaikkea Jakartan asetoimitusten välittömästä
jäädyttämisestä. Vaikkakaan Britanniassa valmistettu
konekivääri, jota Indonesian gestapo: Kopassus käyttää,
ei vielä sentähden lakkaisi rätisemästä, niin
psykologiset ja poliittiset seuraukset olisivat valtavat: Indonesian
sotilasarmeija, joka jo nyt on epävarma itsestään ja
asemastaan korrupteituneessa valtiossa Suharton vetäytymisen jälkeen,
aloitettaisiin eristää.
Koska mitään painostusta Washingtonin Ja Lontoon kummisediltä
ei näytä tulevan, sanovat indonesialaiset YK:lle ja maailmalle,
että painukaa helvettiin.YK:lle sivussa pitäminen voi merkitä
maailmanjärjestön tuhoa. Kenen puoleen sitten itä-timorilaiset
voivat kääntyä? Yleinen mielipide on länsimaailmassa
vahvempi voima muutoksille kuin monii uskoo.
Kysymys on hyvin yksinkertainen: Voimmeko me antaa hävitä
silmiemme edessä rohkean itä-timorilaisen kansan, joka on
ärsyttänyt kansanmurhaajan ja uskaltanut äänestää
demokratian ja vapauden puolesta. Sallimmeko sen, jolla on valta pysäyttää
tappaminen, olla passiivinen katselija, jopa meidän nimissämme?
John Pilger toi esille vuonna 1994 valmistuneessa dokumenttifilmissään
"Kansakunnan kuolema" Itä-Timorin unohdetun miehityksen.
> Koko artikkeli
"Bödlarnas rätt"
(www.aftonbladet.se/kultur/9909/10/jp.html)
Englanninkielisen artikkelin ruotsinnoksesta suomentanut Pertti Manninen.
|
Etusivun kysymys:
Riittävätkö
rahasi vuokraan?
Viime viikon kysymys:
Riittävätkö rahasi ruokaan?
kyllä:
70 %
ei: 30 % |
